Viime aikoina oon uneksinut öisin tosi paljon, tai herännyt aamulla siihen, että yö on vietetty mitä erikoisemmissa paikoissa. Unissani oon siis seikkaillut mm. aavikkomaisemissa, laskettelurinteessä ja omissa polttareissani. Kaikkea kirjaimellisesti maan ja taivaan väliltä ja hulluintahan siinä onkin se, että unissa kaikki on mahdollista.
Näiden unimielikuvien kokemukset on yleensä niin voimakkaita, että se tunnetila jää pyörimään pitkin päivää mun mieleen ja joskus kehoonkin. Vilkas mielikuvitus on aina ollut mulle ominaista, mutta unet on niin todentuntuisia, eikä niiden tapahtumia voi hallita. Jos joku siellä ruudun toisella puolella on yhtä kova uneksimaan, niin ymmärrät varmaan just mitä tarkoitan.
Ikävimpiä on tietenkin ne unet, mitkä liittyy ihmissuhteisiin. Niistä saattaa jäädä ikävät tunteet kummittelemaan, jotka voi vaikuttaa koko päivän kulkuun, jos aamulla herää jo valmiiksi ärtyneenä. Kuulostaako yhtään tutulta?
Onneksi noita negatiivisia ihmissuhdeunia on harvemmin, vaikka ne mulle yleisemmät seikkailu-unet verottaakin sitten ihan eri tavalla. Pienestä pitäen oon osannut lentää unissa ja se taitaakin olla yks yleisimpiä unia, mitä ihmiset näkee. Siitä lentämisen ja vapauden kokemuksesta jää tosi onnellinen olo, joten tavallaan ne on aika terapeuttisiakin unia. Mutta ihan yhtä lailla sellasissa unissa jännitän tosi paljon ja mahanpohjasta kouraisee ihan yhtä todentuntuisesti, kuin viime kesänä Linnanmäen vuoristoradassa.
Mun unilla ei toisaalta oo mitään johdonmukaisuutta, kun unessa esiintyvä henkilö saattaa olla vaikka viimeinen tyyppi, joka vilahtaa facen uutisvirrassa tai tv:n mainoksessa ennen nukkumaanmenoa. Se vasta hassua onkin, kun omaan uneen liittyykin merkittävässä osassa joku kirjaimellisesti siihen ajatuksista tipahtanut irrallinen henkilö, kuin väärin kirjotetussa tarinassa. Näille saan sitten naureskella mielessäni pitkin päivää, kun jossain arkisessa tilanteessa se viime öinen uni tulee niin elävänä mieleen.
Onneksi nää värikkään kirjavat yölliset seikkailut ei nyt ihan sekoita mun päivittäistä elämää, vaikka toki ne aina hetkellisesti hämmentää. Ehkä se on tää talven pimeys, kevään odotus ja pieni väsymys mikä pistää sukat pyörimään jalassa öisinkin.
Ens yön tapahtumia taas jännityksellä odottaen, rentouttavia unia!
-Nina
Ei kommentteja