Ladatessani ylläolevia aurinkoisia aamukuvia blogiin täällä kotona koneen äärellä, alkoi yhtäkkiä jyrähdellä. Ukkonen metelöi ulkona ja vettä alkoi sataa kaatamalla. Oli pakko keskeyttää näpyttely, ja mennä ihailemaan synkkää taivasta avonaisesta ikkunasta. Miten jäätävä tunnelma, suoraan kuin jostain leffasta.
Ukkosenilmassa on jotain niin jännittävää. Ensin kaikkialla synkistyy, sitten koko taivas välähtää ja jossain jyrisee. Pian vettä tulvii jokaisesta rännistä ja ihmiset juoksee niin kuin henkensä edestä sateen suojaan. Joku antaa sen kastella.
Sade puhdistaa ja uudistaa. Se saa pölyiset, kuivat kadut loistamaan ja ilman tuoksumaan raikkaalle.
Lapsuudesta asti iskostetut tärkeät ohjeet ukkosen ilmestyessä muistuvat edelleen mieleen, älä mene puun alle, otetaan sähkölaitteet pois seinästä, lasketaan välähdyksestä, kuinka kaukana ukkonen on ja niin edelleen. Seuraavana päivänä uutisoidaan, missä päin Suomea ukkonen on eniten jyrissyt ja aiheuttanut kenties tuhojaan.
Ja nyt se jo loppui, ennen kuin ehti kunnolla edes alkaakaan. Toivottavasti tälle kesää jyrähtelee, paistaa ja sataa vielä monet kerrat.
Kaunis, ihana kesä.
Ei kommentteja