Parisuhteeseen alttarilta

torstaina, syyskuuta 17, 2015















 

Myönnän heti kättelyyn, oon vilpittömästi koukussa Ensitreffit alttarilla ohjelmaan. Oih. Kaks täysin tuntematonta ihmistä lyödään kirjaimellisesti saman katon alle elämään, toisten ihmisten valintojen perusteella. Mä en oo aikoinani, ollessani sinkku, suostunut ees sokkotreffeille, saatikka kuvitellut, että tapaisin sen Herra Oikean tällasella tavalla kuin tässä tv-formaatissa. Entä jos se ahdistaa, olo on epämukava ja ei oo mitään juteltavaa? Hiki nousee otsalle, ja tunnelma on käsin kosketeltavan vaivaantunut teeskenneltyä hymyä myöten. Ei kiitos.

Sitä suuremmalla innolla kotipsykologi mussa herää henkiin ja naamataulu liimautuu tv:n äärelle, kun tää "paritusohjelma" lävähtää ruutuun. On kutkuttavaa päästä arvioimaan, onko esiraadin valinnat osunu kohdalleen ja millä tavalla näillä ihmisillä oikeesti synkkaa. Voiko joku rakastua ihmiseen tällasista lähtökohdista, tv-kameroiden kuvatessa taustalla? Miksipä ei!

Ikiromantikko mun sisällä uskoo, että jos se on tarkoitettu, niin sitten nää ihmiset päätyy jatkamaan yhdessä, kameroiden sammuttuakin. Huolimatta kaikista ihmeellisistä sivutekijöistä, mitä tv-ohjelman, valmiiksi valikoidun puolison, yhteen muuttamisen ja normaalin parisuhteen aloittamisen myötä tulee.

TV:n tarjonnan ja reality-ohjelmien kirjossa tää kyseinen paritusleikki kyllä nousee positiivisessa merkityksessään esille. Se koskettaa, jännittää, hymyilyttää ja ennen kaikkea herättää samaistumisen tunteita katsojassa.

Ensitreffit alttarilla -TV sarjassa kuvataan ihan tavallisia ihmisiä, ilman etukäteen kirjoitettuja juonenkäänteitä, ja siinä nähdään niitä samoja tunteiden myllerryksiä, mitä jokainen kokee ihastuessaan ja kohdatessaan toisen ihmisen.

Sellasia ajatuksia tällä kertaa. Tunnelmallista torstai-iltaa,


Nina


Ei kommentteja

Sisällön tarjoaa Blogger.

INSTAGRAM - @ninassusanne

Translate