Kesäisin meikiksi riittää peitevoiteiden sijaan aurinkopuuteri poskipäille ja joku karkkiväri huulille ja silmämeikinkin voi jättää suht vaaleaksi, pelkkä ripsiväri (mun tapauksessa ripsenpidennykset) riittää. Kulmakarvat on kiva pitää edelleen siistinä ja hassua kyllä, että niitäkin voi aurinko hiukan vaalentaa.
Kesällä ihmiset pukeutuukin keskimääräistä värikkäämmin ja kevyemmin, kun taas talvi tuo mukanaan paksut vaatekerrokset ja tummemmat sävyt. Ja se rusketuskin häviää, nyyh. Oon sitä mieltä, et kun Suomessa kerran aurinko porottaa, ehkä hyvällä tuurilla pari-kolme kuukautta vuodesta vähän lämpimämmin, saa siitä jokainen nauttia tavallaan.
Auringonotossa turvallisuus täytyy ottaa huomioon toki ennen kaikkea, eikä ihon palamisen kans oo leikkimistä. Mut kun oppii tuntemaan ihonsa, pärjää sen kans ehkä paremmin läpi vaihtuvien vuodenaikojen ja kelien. Mun iho elää yks yhteen vuoden aikojen kanssa. Kesäisin on hyvä olla, mutta talvi ja kylmä viima saa ihon kuivumaan ja silloin saan huolehtia siitä ekstra tarkasti.
Syksyn alussa saan yleensä tsempattua itteeni vitamiinien ottamisessa ja yritän huolehtia, ettei talven merkit näkyis niin selkeesti naamasta. Heh, sitä ei voi kyllä kokonaan välttää, sillä mielialakin laskee helposti sään vaikutuksesta, eikä loskan sataessa naamalle kieltämättä jaksa oikein hymyilyttää.
Miten tästä alkavasta syksystä ja pimenevistä keleistä huolimatta sais silti yleisilmeen näyttämään pirteältä ja jostain kaivettua sitä ekstravaloa kasvoille? Elintavat on vähintäänkin puoleksi yhtä tärkeet, kuin omat päivittäiset kauneudenhoitorutiinit.
Monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, plus vesi. Ja tietty se liikunta. Usein kelien huonotessa ulkoliikunta vähenee ja kuntosalit täyttyy vanhoista ja uusista innokkaista asiakkaista. Ehkä mäkin löydän itteni juoksupolun sijaan pitkästä aikaa jumppasalista hikoilemasta discobiittien tahtiin, tai saan taas jatkettua viime syksynä alotettua joogaa. Ihan varmasti jokaiselle löytyy se oma liikuntasuosikki, mikä saa hymyn naamalle ja hien pintaan. Sit voi hyvällä omatunnolla kattoo illalla jotain hyvää sarjaa, tai uppoutua sohvalle vilttien alle, kun ulkona on pimeää ja kylmää.
Ollaan usein keskusteltu poikaystävän kans siitä, millasta ois asua Euroopan eteläosassa, tai jossain, missä ei talvellakaan mentäis ollenkaan miinusasteille. Ilman empiiristä tutkimustakin tiedän jo sanoa, että mun keholla ja mielellä ois parempi olla lämpimässä ympäri vuoden. Ihon kuivuuden lisäksi kylmyys vaikuttaa nimittäin kehoon ja lihaksiin sekä mielialaan. Mun hartiakivut ja päänsärky ilmestyy aina talven aikana, ja katoavat kesän tullen. Ei siis ihme, että odotan kesää aina innolla, sen lämmittävän auringon lisäksi.
Mutta näistäkin vuodenajan vaihteluista selviää, kun vaan löytää sen hyvän olon ja tsempin jostain sisältä, omasta itestä. Talvella voi tunnelmoida ja poltella kynttilöitä ja viettää sitä ihaninta kalenterivuoden juhlaa, joulua. Eikä se kylmyys ja koleus pitäis tulla kellekään yllätyksenä, joten miksei alkais jo miettimään, mitä ihania villapaitoja löytyis vaatekaupoista talven varalle, ja millon ois ihana lähtee lomailemaan vaikka lappiin ja päästä nauttimaan talvesta parhaimmillaan, lumisena.
Nautitaan päivä kerrallaan, nyt vielä aurinkoisesta ja lämpimästä elokuun lopusta.
-Nina
Ei kommentteja