Joulu on taas se aika vuodesta, kun normaali kaupassakäynti voi viedä moninkertaisen määrän aikaa.
Viime viikonloppuna keskusta täyttyi joulun avajaisiin tulleista ihmisistä. Vaikka sitä lunta ei vielä oo, niin kyllä se laulava tonttukuoro, lapsiperheet kadun laidassa odottamassa, josko näkis vilauksen pukista ja pimeät keskustan kadut valaisseet jouluvalot toi sen tunnelman.
Harmi, kun unohdin ottaa kunnon kameran mukaan, pimeässä kuvaaminen ei ookaan niin helppoa puhelimella.
Sinne ruuhkaan oli meidän ja monen muun lisäksi eksynyt vanha rouva, joka ei ihan jaksanutkaan taittaa paluumatkaa bussille enää omin avuin. Lahjoiksi ostetut joulusuklaat ja oma muumikalenteri painoi jo kauppareissun päätteeksi vähän liikaa 93-vuotiaan rouvan käsissä. Meidän sydämet suli, kun tuo vaaleanpunaiseen takkiin ja nuttuun pukeutunut naurusilmäinen rouva kysyi, onko meillä hirveä kiire. No ei varmasti ollut kun tuollainen pyyntö tuli.
Niin sitä sitten käveltiin käsikynkkää kohti bussipysäkkiä ja pysähdeltiin muutaman kerran ottamaan huilia. Mummo saatettiin bussiin ja sieltä hän vilkutteli ja hymyili vielä kiitollisena kävelyseuralleen.
Liian harvoin tulee pysähdyttyä ja autettua. Niin pienellä vaivalla voi tehdä jollekin suuren palveluksen.
Joulun tulo tuntuu joka vuosi yhtä ihanalta. Kaikki ne perinteiset jutut, piparit, glögi, kuusi, valot ja joulukortit ja se jouluinen tunnelma talojen pihoilla ja kaduilla ei koskaan menetä merkitystään.
Oon maltillisesti odotellut joulukuun alkuun, kunnes kaivan joulukoristeet vintiltä esiin. Tänään töistä kotimatkalla poikkesin kuitenkin lähimpään kukkakauppaan ja ostin pienen hyasintin ja havuseppeleen. Torttuja ollaan jo leivottu pari kertaa glögin kans, aina yhtä hyvää tähän aikaan vuodesta!
Ens viikonloppuna lähdetään Porvooseen viettään kaveripariskunnan kans pikkujouluja. Siellä on myös jouluavajaiset. Porvoon mukulakivikadut ja puutalot on niin kauniita, erityisesti joulu on sitä aikaa, kun kaupunki herää taas eloon kesän jälkeen.
Ihanaa joulun odotusta,
Nina
Ei kommentteja