Vielä muutama kuva Fiskarsista, paikkahan oli sen verran kaunis, että kamera sai olla lähes jatkuvasti päällä. Kävelylenkki kameran kanssa on ihan erilainen, askeleet hidastuu ja ympäristöä tulee katottua ihan eri silmällä. Ruskan värit, auringon säteet läpi puiden, rakennusten ajan kuluttamat pinnat, leveä runkoiset, taivaisiin kohoavat vanhat puut, sorsien äänet, ja kaikki muu ympärillä oleva saa pysähtymään. Kameran takana en oo mikään ammattilainen, mutta toivottavasti kuvat välittää ees puoleksi sen kauneuden, mitä tuolta pikkukylästä löytyi.
Sieltä löytyi myös kolkon näköisestä tehdasrakennuksesta valoisa, täynnä lasiesineitä ja niille tarkotettuja työkoneita ja välineitä oleva lasityöpaja. Astuttiin sisään jo hieman ennen kurssin alkua (kerrankin hyvissä ajoin jossain) ja pajan perältä löytyi ystävällisesti hymyilevä lasimestari putsailemassa sirpaleita. Saman tien katseiden kohdatessa alkoi yli neljän tunnin mittainen lähes taukoamaton puhe, milloin aamulla kadonneesta lompakosta, vaimon mielipiteistä tai Italiassa vietetystä ajanjaksosta 90-luvulla lasityön parissa.
Alkuun jännitti, kuinka lasinpuhallus sujuisi, mutta ensimmäisten kurssilaisten onnistuneiden suoritusten jälkeen oli itelläkin helpompi astella pillin varteen. Puhalluksen säätely on tarkkaa hommaa ja samalla pilliä tulee pyörittää, jotta muoto säilyy symmetrisenä. Kuulostaa ja näyttää vaikealta, mutta toisen ohjatessa vieressä, se sujuikin ihan hyvin.
Sula lasi näyttää ihan mielettömältä, 1000 asteisesta uunista tullessaan se hehkuu kuin tuli eri sävyissään ja venyy kuin toffee hidastettuna. Muoto syntyy puhalluksen kautta ja väri saadaan pyörittelemällä lasimassaa jonkinlaisessa jauheessa, pillin päässä.
Ensimmäisten esineiden jälkeen siirryttiin astetta haastavampaan, lintuun, jolle luotiin muodot pihdeillä. Nokka, pyrstöt ja silmä, kuulostaa simppeliltä. Mutta yritäppä tehdä ne alati muotoaan muuttavaan massaan, pienen jännityksen saattelemana, ei ookaan niin yksinkertasta. Tein valkoisen linnun ja jännityksellä odotan ehkä eniten sen saapumista postissa! Pullot, pallot ja vaasit onnistui varmaan suht hyvin.
Pienenä mun kautta aikojen lemppari tv-mainoksia oli Pauligin juhlamokka -kahvimerkin mainokset, missä esiteltiin eri käsityöalojen ammattilaisia työssään, puusepän, lasimestarin tai suutarin työ näytti niin ihmeelliseltä ja maailman hienoimmalta. Kuinka joku osaa tehdä omilla käsillään niin kaunista jälkeä ja viimeisteltyä lopputulosta.
Osaa ne vaan.
Ei kommentteja