Maltan matkalainen

Pienen, no yli kahden viikon mittaisen, blogihiljaisuuden jälkeen täällä ollaan taas läppärin edessä innokkaana, naamataulu ehkä edelliskertaa hieman ruskettuneempana ja kroppa levänneenä. Edelliset kaks viikkoa kului nimittäin Maltalla lomailleissa. Ja lomailu sen kun jatkuu hurjat 1,5 viikkoa vielä, vaikkakin vähän viileämmissä merkeissä täällä koti-Suomessa.

Malta otti meidät vastaan kostean hikisillä plusasteilla ja rennolla tunnelmalla. Rasvaa, uimaan, rasvaa, varjoon, rasvaa. Muistinko sanoa, että aurinkorasvaa?









Hotelli oli ihan unelmapaikalla, meren äärellä, mutta kuitenkin vaan parin askeleen päässä ravintoloista ja ihmisvilinästä. Ja sitä vilinää kyllä riitti. Olin lukenut Maltan vilkkaasta yöelämästä jotain jo etukäteen, mutta jotenkin ehkä ohittanut sen osion, sillä yllätyin, kuinka baareja löyty joka lähtöön ihan hotellin nurkilta.

Baareja enemmän oltiin kiinnostuneita kuitenkin hyvistä ruokaravintoloista ja foursquaren avulla löydettiinkin ihan huippu mestoja. Merenelävät on se ykkösjuttu ruuissa, mutta myös italialainen keittiö näkyi selkeesti tarjonnassa. Hintataso oli hieman alle suomen, lukuun ottamatta tietenkin hotellin korkeempia ravintolahintoja. Meidän ruokakokemukset oli positiivisia, ja pari suosikkia löytyi ihan hotellin lähettyviltä. Niistä lisää ihan omassa postauksessaan, jotta tää ei venyis ihan suhteettoman pitkäksi.







Meidän hotelli, The Westin Dragonara Resort, löytyi Pacevillen alueelta ja täytti kyllä kaikki odotukset, mitä hyvältä majoitukselta voi toivoa. Lennot saatiin hankittua sen verta halvemmalla, et haluttiin panostaa hotelliin. Palvelu oli erinomaista ja hotelli oli enemmän kuin viihtysä, esim. kuntosalivermeet sai käyttöön koko lomailun ajaksi viiden euron hintaan (laukussa enemmän tilaa tuliaisostoksille!) ja alueelta löytyi useampi eri ravintola, Casino ym viihdykettä. Pakko myös mainita, että hotellissa kiinnitetään erityistä huomiota ympäristöystävällisyyteen ja terveydellisiin vaihtoehtoihin ruuassa.

Ja jaksettiinhan me oikeesti käyttääkin sitä kuntosalia. Ainakin alkureissusta. Paras sali mitä oon muuten reissatessa hotellien valikoimissa nähnyt, plus mielettömät näkymät juoksumatolta suoraan Välimerelle. Siis kuka siellä ulkona helteessä oikeesti jaksais juosta, kun saa hikoilla sisälläkin, heh.  


 

 

 




Pacevillen lisäksi viihdyttiin Maltan pääkaupungissa Vallettassa, joka oli yks kauneimpia alueita, missä käytiin. Vallettassa oli upeita, historiallisia rakennuksia, jotka oli kestäneet kauniisti aikaa. Tunnelma oli mukavan lepposa, vaikka kesä aikaan Maltalla on paljon kaikenlaisia tapahtumia, esim. viini- ja jazzfestarit. Ihmisiä on paljon, mutta ei kuitenkaan ahdistavasti.


Paikalliset ovat ystävällisiä ja puhuvat hyvää englantia hauskalla rr-aksentilla. "Welcome to ourrr rrestourrrant, would you like to orrrderr a drrink firrrst?" ja niin edespäin. Ravintoloissa oli mukava ja autenttinen fiilis.









Plussat

- LÄMPÖ, loputon aurinko eka silmäyksestä aamulla herätessä, aina ilta ysiin saakka, kun auringon laskiessa saa ihastella mieletöntä pastellitaivasta, ennen kuin pimeää maisemaa valaisee vaan yökerhojen ja hotellien valot.

- Kristallinkirkas vesi. Maltalla on Euroopan puhtaimmat vesistöt, ja on se vesi sen verran lämmintäkin, et tää vilukissa uskaltautuu sen kerran vuoteen ees uimaan.

- Vajaa neljän tunnin lennot Helsingistä.

- Mutkaton ja iisi tunnelma, lomafiilis taattu.


Miinukset

- Liian suuret annoskoot ravintoloissa, kun ei ikinä pääse jälkkäriin asti ja alkuruuan jälkeen alkaa jo hiki nousta.

- Kapeat kadut ja kaahailevat paikalliset. Reissuilla tulee paljon käveltyä ja Maltalla sai olla tarkkana, et ei eksyny autotielle autojen hurjastellessa ohi.









Kaiken kaikkiaan meidän reissu oli tosi onnistunut ja Malta oli, eka kertaa käydessä, täydellinen paikka viettää vajaa kaks viikkoa kesälomasta. Aurinkoa, vettä, hyvää ruokaa ja seuraa ja ennen kaikkea ihania, uusia tarinoita ja kokemuksia rikkaampana. Kesä jatkuu Suomessa hetken vielä lomaillen, ja uusista matkoista jo haaveillen.



Kuullaan taas pian,

Nina