Joulu on ollut mulle pienestä pitäen se yks tärkein aika vuodesta, talven kohokohta ja perheen yhteistä ajanviettoa. Siihen sisältyy tiettyjä perinteitä ja tapoja, mitä haluan myös aikanaan siirtää omalle jälkikasvulle.
Lapsena tärkeintä oli tietenkin se joulupukin tulo ja lahjat, mutta yhtä tärkeänä muistoissa on myös jouluruuat, käynti hautausmaalla ja lumiset, pimeät pakkaskelit. Lumi tuntuu olevan aika vähissä tätä nykyä ja muutenkin joulunajan merkitys on vähän erilainen, kuin lapsena. Vaikka ihan yhtä ihanaa on aina joulun tullen intoilla joululaulujen tahtiin, poltella kynttilöitä, leipoa jouluherkkuja ja ostaa pieniä lahjoja.
Lahjojen ostoon suhtaudun ristiriitaisesti, sillä niiden merkitys lapsuudesta tähän päivään on muuttunut paljon. Pienenä ne paketit ja lahjat oli se, mitä eniten odotti. Eikä tää mun ajatusmaailma poikennut varmaan paljon muistakaan lapsista. Paljon tärkeämpänä koen nykyään kuitenkin sen joulun tunnelman, jolloin ihmiset haluaa rauhottua viettämään aikaa läheisten kanssa ja hiljentyä loman viettoon. Se stressi ja rahan kulutus, mikä liittyy lahjojen ostoon, ahdistaa jo ajatuksenakin. Pienet merkitykselliset teot ja yhdessä vietetty aika on paljon enemmän, kuin mikään tavara, mitä kauppojen hyllyltä löytyy.
Tää joulu tulee olemaan meille poikaystävän kans erilainen, sillä me ei vietetä sitä perheiden luona, vaan päätettiin tilata matka ja lähteä reissuun kaksistaan. Joulun aika on paras ajankohta irtaantua töistä kahdeksi viikoksi, kun pyhäpäivätkin sattuu sopivasti kohdilleen ja loma tulee todellakin tarpeeseen. Vaikka toki sitä päätöstä mietittiin hetki jos toinenkin, kun joulu ollaankin toisella puolella maapalloa, eikä perinteisesti perheen kesken täällä.
Jouluaattona me siis lennetään Dominikaaniseen tasavaltaan Karibialle. Siis lämpöön, palmujen alle, kauas pois! Kun loma oli buukattu, niin kuinka ihanalta tuntuikaan selata kuvia ja lukea matkakertomuksia kyseisestä paikasta. Tykkään talvesta valkosine lumikinoksineen, kevätauringon lämmittäessä poskia. Mutta niihin keleihin on vielä matkaa ja en vois olla onnellisempi päästessäni kahdeksi viikoksi nauttimaan valosta, lämmöstä, hyvästä ruuasta ja lomailusta rakkaan kans.
Viime vuonna tähän aikaan asuttiin vielä edellisessä asunnossa, jonka lähellä oli tää Robert's Coffee Cornerin ihana sisustuskahvila, jossa käytiin useampaan kertaan varsinkin joulun aikaan ostoksilla tai glögillä. Rakastan kaikkia sisustusliikkeitä etenkin joulunaikaan, niissä vois kuljeksia tuntikaupalla.
Joulukorttien lähettäminen on ollut yks perinteistä ja vieläkin sitä teen. Viime vuonna ehdin jopa maalaamaan kortit itse.
Yläpuolella olevassa kuvassa on meidän viime vuoden rakkaudella rakennettu piparkakkutalo, tänä vuonna se jäi tekemättä, siitäkin syystä, ettei me olla joululomalla kotona. Mutta onneks joka paikasta on saanu ihastella kavereiden ja tuttujen tekemiä hienouksia!
Viime vuoden ekoja lumikuvia. Se on aina yhtä taianomainen hetki, joka piristää aina ihan tosi paljon pimeää talvea. Peukut pystyssä, että sitä satais pian tänne eteläisimpään Suomeenkin.
Nää glögit nautittiin kahvila Ursulassa Kaivopuiston rannassa, pikkupakkasella illan pimeydessä.
Vihdoin aurinkoa, ja puuterilunta. Ulkoilu tollasella kelillä on parasta, eikä kylmyyskään enää niin haittaa.
Postauksen kuvat on viime vuoden joululomalta, kun se lumi oikeesti saapui kuin tilauksesta just jouluaattona. Nyt on enää viikko aikaa jouluaattoon, nautitaan ja fiilistellään vielä joulun odotusta ja alkavaa lomaa, pian se koittaa.
Ihanaa joulun odotusta!
-Nina
Ei kommentteja