Lupa ottaa rennosti

Tammikuun ensimmäiset pari viikkoa oli jotenkin väsynyt ja uupunut olo. Vuosi vaihtui ja tajusin joulun jälkeen, että olin tietoisesti laiskotellut kouluhommissa ja ottanut omaa aikaa. Hetkellinen ahdistus iski, kun tajusin, etten saanutkaan ihan alkuperäisessä aikataulussa palautettua lopputyön suunnitelmaa. Työ, opiskelu ja siihen vapaa-ajan löytäminen, ei vaan oo se helpoin yhdistelmä.

Sillä hetkellä, kun päästin irti suunnitelmasta, joka ei toiminut ja annoin itelleni luvan vaan ottaa pienen aikalisän, olo helpotti. Kuka mua rankaisee siitä, jos elämä ja arki ei kuljekaan tietyssä aikataulussa. Jos joku päivä olo ei ookaan pirteä ja iloinen, vaan kaikkea muuta.

Kukaan muu ei voi muuttaa mun ajatuksia, kuin minä itse. Siitä miten tulee toimia, tai mikä on hyväksi mulle itselle. Välillä sorrun syyllistämään itseäni, miksen oo ehtinyt ja jaksanut, vaikka kaikki on ihan hyvin. Ei maailma kaadu niihin tekemättömiin juttuihin.

En yleensä tee mitään uuden vuoden lupauksia, mutta ehkä voisin salaa kuiskata itselleni, että hellitä vaan, ota aikalisä, jos siltä tuntuu. Ja sen jälkeen lupaan tehdä lisää niitä asioita, mistä tulee hyvä olo. Ei mitään paineita luovia tavoitteita, vaan lupa ottaa rennosti, jos siltä tuntuu.

Viikonloppuna nautin pitkistä yöunista ja myöhäisestä aamupalasta. Täytetyt croissantit, kahvi, tuoremehu ja uusin Deko. Siinä vierähti mukavasti aamupäivä sängyssä. Sunnuntaina ulkoiltiin ja nautittiin mielettömästä auringon paisteesta. Päivä pitenee ja tuntuu ihan mielettömän ihanalta, että kevät alkaa pikkuhiljaa tulla.

Toivottavasti teillä oli kans ihana ja rentouttava viikonloppu takana. 💛

Nina