Aamulla klo 6.00

Toisin kuin lokakuu, niin tuntuu, että tää marraskuu on mennyt tähän vaiheeseen ihan hujauksessa. Siihen on vaikuttanut mulla ihan selkeästi joulun lähestyminen. Jouluvalot pimeää kaupunkikuvaa piristämässä, kauppojen toinen toistaan ihanammat jouluaiheiset vaatteet ja tavarat ja muutenkin joulun fiilistely. Ootteko huomanneet saman piristysruiskeen?

Samalla oon ehtinyt tottumaan tähän pimeyteen, joka vuosi se tuntuu alkuun yhtä ankealta. Mulla on myös ystäviä, jotka rakastaa nimenomaan syksyä ja pimeää vuoden aikaa, mulle se lähinnä tuntuu alkuun aina kesän ja päivänvalon hyvästelyltä, mikä vie oman aikansa.

Samaan aikaan, kun oon piristynyt tästä talvesta, oon myös uneksinut paljon ja yöunet on välillä jääneet aika lyhyeksi. Mun mielikuvitus on aika villi ja usein elämässä eteen tulevat käänteet voi vaikuttaa uneen. Toisaalta tää lyhytunisuus ja vilkkas uneksiminen ei oo vaikuttanut liikaa mun päivittäiseen arkeen, joten kestän hetken tätä  vähän levottomampaa vaihetta. Esimerkiksi nyt heräsin jo vajaa kahta tuntia ennen herätyskelloa.

Yleensä arki-aamut menee liian nopeasti, joten nyt nousin suosiolla ylös, enkä nukahtanut hetkeksi ja oisin herännyt hetken päästä kiukkuisena kesken unen. Joskus sitä ei vaan malta nukkua, kun odottaa jotain ja on niin fiiliksissä. Seuraavalle kolmelle kuukaudelle on niin kivoja juttuja tiedossa, että ymmärrän täysin tämän hetkellisen unirytmin sekavuuden.

Tulevana viikonloppuna on luvassa dinneriä tyttöjen kanssa ja muutenkin rentoa puuhailua. Saatiin varattua jäähallilta kirppari joulukuulle, jotta päästään turhista vaatteista eroon ennen muuttoa. Jos joskus ootte sinne menossa myymään, niin kannattaa olla ajoissa liikkeellä, nuo kirpparipöydät menee nimittäin melkein samana päivänä, kun varauskalenteri avautuu.

Nyt jatkan vielä yhden englanninkielisen koulutehtävän kirjottamista ja käytän tän ihmeellisen aamupirteyden täysillä hyväkseni.

Ihanaa viikonloppua!

Nina