Sanontoja joko rakastetaan, tai vihataan. Kuulun itse tuohon ensimmäiseen porukkaan, sillä joskus asiat on vain helpompi ilmaista tiivistettynä, yhdessä lauseessa. Tätä tiivistettyä lausetta edeltää usein joukko hajamielisiä ja sekavia ajatuksia, tai joku fiilis, joka käynnistää mussa jonkun uudistumisen.
Ihanin kehu, mitä sain hetki sitten opiskelukaveriltani, oli kommentti meidän keskustelun lomassa, "oot niin zen aina". Pysähdyin miettimään jälkeenpäin tuota lausetta, ja tunnistan kyllä itsessäni sellasen rauhan, tasapainon ja kiireettömyyden.
Kiireettömyyden tunne ei poista sitä oikeaa kiirettä, tai tekemättömien asioiden listaa, mutta ehkä mussa asuu sellanen sisäinen zen, että asioilla on tapana järjestyä, vaikken juoksis pää kolmantena jalkana sen kiireen perässä. En kiellä, ettenkö tasaisin väliajoin stressailis aikataulujen ym. kans, mutta suurimman osan ajasta osaan kuitenkin hidastaa. Hidastaa sen verran, että en menetä yöuniani, tai unohda nauttia niistä pienistä hetkistä, mitä arjessa on kokoajan. Ei mun tarvi päästä lomalle rentoutuakseni, tai käyttää rahaa siihen, ihan pienet jutut riittää.
Mistä mun ajatukset nyt hyppäs sanontojen kautta mun sisäiseen pysähtymiseen, niin ehkä sille ei nyt löydykään mitään kovin järkevää selitystä. Olkoon tää viikon alku pyhitetty keskeneräisille ajatuksille, puolikkaille lauseille ja sisäiselle zen-fiilikselle! Heh, seuraavaksi voisin kuvitella tän viikon to do -listan näkymättömäksi ja fiilistellä vaikka tulevaa pääsiäistä..
Mitä mahtavinta viikon alkua!
Nina
Ei kommentteja