Nyt vihdoin alkaa tuntua siltä, että unirytmi on palautunut normaaliksi Thaimaasta paluun jälkeen. Viiden tunnin aikaero ei tuntunut yhtään sinne mennessä, mutta paluu kotona sitten sitäkin enemmän. Miten se onkin aina niin päin, että se unirytmi on vaikeampaa kääntää kotiin palatessa.
Arkeen paluuta helpotti se, että mulla on vielä tää viikko opintovapaata jäljellä, ennen kuin palaan töihin. Tuntuu, että tää kaks kuukautta on mennyt nopeasti, mutta toisaalta paljon asioita on tapahtunut sinä aikanakin. Töihin paluu tuntuu myös hyvältä ja paluu siihen tietynlaiseen rytmiin. Tällaista vaihtelua välillä kaipaankin elämään, että asiat ei toistu samanlaisina, vaan välillä pystyy poikkeamaan siitä totutusta.
Tällä viikolla meillä vieraili kotona asunnonvälittäjä, jonka kanssa juteltiin meidän tulevasta muutosta ja nykyisen asunnon kohtalosta. Tää meidän asunto tulee pian siis myyntiin. Odotan innolla meidän uutta kotia, mutta samaan aikaan tuntuu haikealta jättää tää nykyinen asunto. Tää oli heti ensikäymisestä lähtien sellanen paikka, jossa tuntui hyvältä olla. Eikä ihan helpolla tätä saatukaan, sillä meidän lisäksi tästä asunnosta oli tehnyt tarjouksen 7 muutakin innokasta. Onneksemme me kuitenkin päädyttiin olemaan asunnon uusia omistajia ja siitä on nyt kulunut vajaa kolme vuotta.
Niinhän se vaan on, että kaikenlaiset muutokset, oli se sitten muutto, matka tai häät, ne kaikki on tosi merkityksellisiä vaiheita, varsinkin tunnetasolla. Ja nuo kaikki kolme asiaa tulee tapahtumaan tänä vuonna. Vuosi alkoi matkalla Thaimaahan, seuraavaksi muutto ja loppukesästä häät. Ja pian myös valmistuminen uudesta tutkinnosta.
Sellaisia kuulumisia täällä. Voisin sanoa, että tää vuosi tähän mennessä on ollut tapahtumarikas, ja sellaisena se tulee myös jatkumaan.
Oon nyt nauttinut tosi paljon näistä hitaammista arkiaamuista, pitkällä kaavalla, sillä ens viikon maanantaista lähtien koittaa paluu normaaliarkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että ei, arkiaamuisin ei ehdi kokkailla aamupalaa tunnin ja ei, en voi hillua koko aamupäivää (päivää) aamutakissa kotona, hiukset sotkunutturalla. Toisaalta, vaikka mun arkiaamuihin ei tuu viikolla kuulumaan kuvien mukaiset täydelliset avokadoleivät, oon silti innoissani ens viikosta. Mieltä piristää kuitenkin päivä päivältä valoisammat aamut, tänään saatiin nauttia ihan mielettömästä aurinkokelistä, näitä päiviä lisää helmikuussa, kiitos! ☀
Nina
Ei kommentteja