Sunnuntaiherkku Thaimaassa

Kotona ollessa on ne tietyt rutiinit ja lempparit ruuanlaitoissa ja herkuissa. Niin myös täällä Thaimaassa ollessa aika äkkiä huomaa löytävänsä kaupasta ja kahvilasta ne tietyt jutut mistä tykkää. Hassua, miten se ihmismieli toimikaan niin sopeutuvasti.

Hedelmät on se mitä useimmiten täällä tulee syötyä herkkuhimoon, ne kun on niin sairaan maukkaita ja tuoreita. Ananasta, mangoa, vesimelonia ja muita hedelmiä myydään joka kadun nurkalla. Vaikka tuoreet hedelmät korvaakin herkkuhimon usein miten, niin vähintään kerran viikkoon on pakko saada aamupalalla vohveleita. Kuin hyvää täällä onkaan oikeesti kaikki ruoka, niin lisäksi nuo vohvelit osataan kyllä tehdä täällä.

Vohvelit on täällä siis n i i n taivaallisen hyviä. Paksu, mutta ilmava vohveli, vähän kermavaahtoa, suklaakastiketta tai hunajaa ja banaania. Ja mun sydän on mennyttä. Yhdistelmä ei oo liian makea ja tuo kombo vaan yksinkertaisesti toimii.

My Secret Cafe - Chiang Mai

Tiedän mitä tän reissun jälkeen ostetaan kotiin. Oma vohvelirauta. Ja heti kun ikävä takas tänne lämpöön iskee, niin tehdään noita aamupalaksi.

Eilen tultiin Koh Taolle ja tähän mennessä meidän hotelli on just se mitä viimeiselle lomaviikolle voi toivoa. Korkean kukkulan päällä, josta näkee rantaan saakka.  Lisäksi tän saaren tunnelmassa on jotain ihanan rentoa.


Ihanaa sunnuntaita,

Nina

0

Onnea meille - illallinen ravintola Ragussa

Toinen marraskuuta, vuonna 2013 me alettiin mun poikaystävän kans virallisesti seurustelemaan ja viime viikonloppuna juhlittiin meidän kaksvuotispäivää. Tuntuu siltä, että aika on mennyt tosi nopeesti, mutta paljon siinä ajassa on tapahtunutkin.

Tän kahden vuoden aikana ollaan ehditty muuttaa kaks muuttoa (ensin mun kamat poikaystävän luo ja viime keväänä yhdessä uuteen asuntoon), reissata niin Suomessa kuin ulkomaillakin, juhlia yhdessä ja ystävien kanssa tärkeitä juhlia, viettää hetkiä perheiden kanssa lähempänä ja kaukana, iloita arjesta ja elämän käänteistä. Yhtäkään hetkeä en vaihtais pois. <3 

Juhlistettiin meidän kaks vuotispäivää viime viikonloppuna neljän ruokalajin illallisella Ragussa. En ollut ennen käynyt kyseisessä paikassa, mutta varmasti tuun käymään uudestaankin tän jälkeen.

Ennen alkuruokaa tarjolla oli erilaisia leipiä ja levitteitä. Itsetehty pestonäkkäri oli parasta näkkäriä, mitä oon ikinä maistanu, niin hyvää. Arvostan ravintoloissa kauniita yksityiskohtia ja täältä niitä löytyi pöydän kattauksesta ravintolan sisustukseen asti.

Alkuruokana syötiin tartaria vasikan sisäpaistista ja punajuurta. Tää annos oli niin kaunis ja kaikki maistui tosi hyvälle. Parasta tartaria, mitä oon syönyt, mikä oli ehkä myös noiden lisukkeiden ansiota.

Taivaallisen alkuruuan jälkeen syötiin herkkutattikeittoa, omenaa ja kahvimajoneesia, hauskasti lasipurkissa tarjoiltuna. Kuulostaakin jo aika villiltä, eikä tää makuyhdistelmä ollu ihan mun lemppareita. Kahvi teki keiton mausta ehkä vähän raskaan, eikä majoneesiakaan ois mun mielestä tarvittu. 

Pääruokana lautaselle tuli karitsan ulkoseläkettä, ja -makkaraa, lisäkkeenä oli kyssäkaalia ja grillattua päärynää. En ite yhdistele hedelmiä lihan kans, ylipäätään syön niitä yleensä vaan sellasenaan tai jälkkäreissä. Tähän annokseen tuo päärynä sopi kuitenkin hyvin ja karitsan liha oli mureaa. 

 




Ja sit päästiinkin ehkä tärkeimpään, siis jälkkäriin. Purkista löytyi metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa ja maitosuklaata. Taas tosi kaunis annos ja tykkään jälkkäreistä, mistä löytyy paljon erilaisia osia. Jätskin ja suklaan yhdistelmä on aika varma valinta ja tuo granola lisänä, nam.


 




Meidän pöytä oli varattu puoli seiskalta, jolloin ravintola oli tupaten täynnä.  Näistä kuvista tulee olo, että ravintola ois ihan tyhjä, meidän lähtiessä ysin jälkeen suurin osa porukasta olikin jo lähtenyt jatkaan iltaa toisaalle.

Ragu oli kaikkinensa tosi viihtyisä ja ruoka oli hyvää, ilta oli varmasti työntekijöille kiireinen (halloween-lauantai), mutta ruuat tuli tasaseen tahtiin ja palvelu oli hyvää.

 

Tää sunnuntaikin on juhlanpäivä, onnea siis omalle ja muillekin iseille!


-Nina

0

Liuskaluodossa kerran elokuussa

Eilen syksyn ankeus iski päin kasvoja, kun lauantai-aamu "valkeni" hämäränä ja kosteana. Tällä viikolla jalkaan on joutunut vetämään shortsien sijaan pitkät lahkeet ja ohuet takit on pakko ottaa jo käyttöön. Syyskuu toi todellakin mukanaan syksyn.

Mun mielikuvissa syksy on parhaimmillaan kaunista väriloistoa, auringon paistaessa vielä kirkkaana taivaalta. Aamulla maa on kostea yön sateiden jälkeen ja ilma on raikas. Kodin ikkunasta näkyy kadulle, ja puistoon viistottain, niin että jotain syksyn puiden väriloistostakin voi vilahtaa. Mutta ei se ihan sitä oo aina todellisuudessa.

Ens viikoksi on kuitenkin luvattu sitä aurinkoa ja ihan mukavasti lämpöasteitakin. Ei siis pelkkää sadetta ja pimeyttä! Kyllä tähän syksyyn pikkuhiljaa tottuu.. ensimmäisiä askelia kohti sitä otin myös pakkaillessani kesäkenkiä syvemmälle kaapin perukoille, ainakin tulee pidettyä kodista parempaa huolta, kun ei tarvi tonne sateeseen lähteä "nauttimaan" keleistä.

Vielä kaks viikkoa sitten vietettiin ihanaa lauantaipäivää istuen Skifferin terassilla auringon paahtaessa, kesän ekoilla (ja viimeisillä) liuskapitsoilla ja nautittiin keleistä. Elokuu antoi sitä parastaan. Voiko tästä tosiaan olla vaan reilu pari viikkoa aikaa?







 

Ravintola Skiffer Liuskaluoto on perustettu kolme vuotta sitten Helsingin Kaivopuiston edustalle, omalle saarelleen. Auringon paistaessa lautta vie porukkaa tiuhaan tahtiin paikan päälle ja Skiffer onkin yleensä joka pöytää myöten täynnä.



 



Astuttua lautasta luodolle viiden minuutin tarkan tutkailun jälkeen meille vapautui istumapaikat ja liuskat nautittiin tilauksesta noin puolen tunnin päästä. Ihan kohtuullinen odotusaika siis ja itse pitsat on valikoimaltaan hauskoja, mun chili con carne sisälsi nimensä mukaisesti jauhelihaa ja chiliä, sekä avocadoa ja nachoja. Poikaystävän pitsasta löytyi suolakurkkua, pinaattia ja possun lihaa. Suolaisten pitsojen lisäksi kokit loihtii makeita, mansikka-vuohenjuustopitsoja, nam!

Eihän näitä kuvia siis voinu olla jakamatta, pieni pala kesää tähän syksyyn.



 





Kaivarissa oli tolloin järjestetty joku leijatapahtuma lapsiperheille, jäätiin siihen hetkeksi ihailemaan värikästä taivasta. Täytyy kyllä todeta, että kaupungistakin löytyy mukavaa tekemistä perheen pienimmillekin, sen verran kivoja, lapsille suunnattuja juttuja on tullut kesällä vastaan. Mutta mitäpä sitä ei keksisi kesällä auringon paistaessa.

Energistä viikon alkua!

-Nina

0

Happy birthday to me

Viime viikolla juhlistettiin mun synttäreitä syömällä ravintola Murussa. Se paikka on aina vaan suosittu, sillä ruuan laatuun ja makuun todella panostetaan ja palvelu on erinomaista.

Murun menu vaihtelee sesongin ja saatavilla olevien raaka-aineiden mukaan, joten ruokalajit voi vaihdella tiuhaankin. On aina yhtä jännittävää kurkata, mitä listalta löytyy, silloin tällöin pari kertaa vuoteen, kun siellä tulee käytyä.

Alkuruokana söin kylmää kurkkukeittoa, pääruuaksi karitsaa ja jälkkäriksi lakritsi eclairea, eli ranskalaista tuulihattutaikinasta tehtyä leivosta mustaherukanlehti sorbeella. Just. Joko valuu kuola?

Alkukeitto oli freessi alotus dinnerille. Ei ihan ensikuulemalla arvais, että kurkusta pääraaka-aineena saa noin herkullisen keiton. Ja kuinka kaunis annos! Annoksen visuaalinen viimeistely ja väriyhdistelmät oli jo itsessään silmänruokaa.

Kylmän alkukeiton jälkeen lämmin pääruoka, joka sisälsi karitsan kylkeä ja kareeta vadouvan hollandaise kastikkeen kanssa, maistui todella hyvältä. Murea liha ja kasvislisukkeet oli täydellinen kombo. Etenkin sienistä oli saatu parhaat puolet esiin. Tuhdimman puoleisen hollandaise kastikkeen jätin vähemmälle, sillä annoksen raaka-aineiden maut itsessään olivat riittävä yhdistelmä mun makuun. Mitä muuta voi kesä-Suomessa toivoa, kuin kauden maistuvia juureksia taidokkaasti valmistettuna.

Jälkkärille löytyi just ja just tilaa, kun alku- ja pääruoka oli nautittu viinien kera. Murusta löytyy kattava viinilista, joten joka ruokalajille varmasti löytyy siihen sopiva viini kylkeen. Lakritsi tuulihattu-jälkkäri teki tehtävänsä, ja tämä synttärisankari oli tosi, tosi iloinen ja kiitollinen alusta loppuun herkullisesta illallis-ylläristä.

En olis voinut keksiä parempaa ravintolaa juhlistamaan mun synttäreitä. Erityiseen illanviettoon ja hyvänruuan nautiskelijoilla askeleet kohti Fredrikinkatu 41:stä Helsingissä, klassista ranskalaiskeittiötä edustavaa ruokaa ja ihanaa tunnelmaa idyllisessä ravintola Murussa.















Vielä reilu kakskyt vee! ;)

-Nina

0