Onnea meille - illallinen ravintola Ragussa

Toinen marraskuuta, vuonna 2013 me alettiin mun poikaystävän kans virallisesti seurustelemaan ja viime viikonloppuna juhlittiin meidän kaksvuotispäivää. Tuntuu siltä, että aika on mennyt tosi nopeesti, mutta paljon siinä ajassa on tapahtunutkin.

Tän kahden vuoden aikana ollaan ehditty muuttaa kaks muuttoa (ensin mun kamat poikaystävän luo ja viime keväänä yhdessä uuteen asuntoon), reissata niin Suomessa kuin ulkomaillakin, juhlia yhdessä ja ystävien kanssa tärkeitä juhlia, viettää hetkiä perheiden kanssa lähempänä ja kaukana, iloita arjesta ja elämän käänteistä. Yhtäkään hetkeä en vaihtais pois. <3 

Juhlistettiin meidän kaks vuotispäivää viime viikonloppuna neljän ruokalajin illallisella Ragussa. En ollut ennen käynyt kyseisessä paikassa, mutta varmasti tuun käymään uudestaankin tän jälkeen.

Ennen alkuruokaa tarjolla oli erilaisia leipiä ja levitteitä. Itsetehty pestonäkkäri oli parasta näkkäriä, mitä oon ikinä maistanu, niin hyvää. Arvostan ravintoloissa kauniita yksityiskohtia ja täältä niitä löytyi pöydän kattauksesta ravintolan sisustukseen asti.

Alkuruokana syötiin tartaria vasikan sisäpaistista ja punajuurta. Tää annos oli niin kaunis ja kaikki maistui tosi hyvälle. Parasta tartaria, mitä oon syönyt, mikä oli ehkä myös noiden lisukkeiden ansiota.

Taivaallisen alkuruuan jälkeen syötiin herkkutattikeittoa, omenaa ja kahvimajoneesia, hauskasti lasipurkissa tarjoiltuna. Kuulostaakin jo aika villiltä, eikä tää makuyhdistelmä ollu ihan mun lemppareita. Kahvi teki keiton mausta ehkä vähän raskaan, eikä majoneesiakaan ois mun mielestä tarvittu. 

Pääruokana lautaselle tuli karitsan ulkoseläkettä, ja -makkaraa, lisäkkeenä oli kyssäkaalia ja grillattua päärynää. En ite yhdistele hedelmiä lihan kans, ylipäätään syön niitä yleensä vaan sellasenaan tai jälkkäreissä. Tähän annokseen tuo päärynä sopi kuitenkin hyvin ja karitsan liha oli mureaa. 

 




Ja sit päästiinkin ehkä tärkeimpään, siis jälkkäriin. Purkista löytyi metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa ja maitosuklaata. Taas tosi kaunis annos ja tykkään jälkkäreistä, mistä löytyy paljon erilaisia osia. Jätskin ja suklaan yhdistelmä on aika varma valinta ja tuo granola lisänä, nam.


 




Meidän pöytä oli varattu puoli seiskalta, jolloin ravintola oli tupaten täynnä.  Näistä kuvista tulee olo, että ravintola ois ihan tyhjä, meidän lähtiessä ysin jälkeen suurin osa porukasta olikin jo lähtenyt jatkaan iltaa toisaalle.

Ragu oli kaikkinensa tosi viihtyisä ja ruoka oli hyvää, ilta oli varmasti työntekijöille kiireinen (halloween-lauantai), mutta ruuat tuli tasaseen tahtiin ja palvelu oli hyvää.

 

Tää sunnuntaikin on juhlanpäivä, onnea siis omalle ja muillekin iseille!


-Nina

0

Maanantain piristys

Sunnuntai-iltana tultiin aika myöhään mökkeilemästä ja maanantai alkoi sopivasti aikaisella herätyksellä. Aamulla töihin lähtiessä vilkasin ahdistuneena purkamistaan odottavia laukkuja ja pyykkikasaa, joka odotti pesuaan. En voi sille mitään, että tavarat niille kuulumattomilla paikolla alkaa nopeasti ahdistaa, ne vainoaa mua niin kauan, kuin ne on siivottu paikoilleen. Vaatekaappi sen sijaan saa aina tasasin väliajoin räjähtää (kun ne kaikki epämääräiset vaatepinot jää sinne ovien taakse piiloon).


Pyykkäys sai illalla ihan uuden innostuksen, kun sitä ennen poikaystävä yllätti ja tuli töistä sushin kanssa. Miten paljon tollaset pienet asiat voi piristää, varsinkin kun olin jo pitkään haaveillut sushista. Jälkkäriksi syötiin vaniljajätskiä mariannemurskalla. Joka viikon vois alottaa tollasella ruualla ja jälkkärillä, nam. En oo oikeen ikinä halunnut nimetä erikseen "herkuttelupäivää" tai rajoittaa sitä. Sitten kun tekee mieli, niin voi syödä vaikka sen pari palaa jätskiä, ilman sen isompia stressejä.












Nää pimenevät illat ei nosta sen enempää energiatasoja kuin tuo reissukamojen purkaminenkaan. Miten helppo ja mukava se onkaan pakata, mutta samojen tavaroiden purkaminen ja paikoillensa vieminen tarviikin huomattavasti enemmän vaivannäköä. Mutta nyt sekin on hoidettu alta pois.







Tää postaus oli tarkotus julkaista tasan viikko sitten, ennen kuin mun oma kone päätti lopettaa yhteistyön. Murrr. En oo aina parhaimmissa väleissä näiden koneiden ja teknisten välineiden kans, eikä mun malttamaton luonne sovi niiden kans yhteen. Nyt lainaan poikaystävän konetta ja toivon että tuo mun oma saatais pian taas pelaamaan.

Viikko on jo hei puolessa välissä, nautitaan siitä ja näistä ihanan aurinkoisista ja lämpimistä päivistä!



Nina

0

Sun ajatukset, mun ajatukset

Usein parisuhteessa riidat lähtee liikkeelle siitä, että minä ajattelen omasta näkökulmasta ja toinen omastaan. Omassa päässä ajatuksen kulku ei lähes 100% varmuudella ole juuri samanlaista, kuin sen toisen päässä ja näin voi syntyä turhia kiukustumisia toisen tekemisiin tai olettamuksia siitä miksi toinen on toiminut tietyllä tavalla. Mutta se oma tapa ajatella ei ehkä todellakaan oo aina se oikea ja ainut tapa.

Toinen tapa synnyttää väärinkäsityksiä on tekstiviestit tai ylipäätänsä kirjoitettu teksti. Viestin välityksellä äänensävyt, tauot, painotukset ja ilmeet jää kuulematta ja näkemättä ja näytölle ilmestyy vain toisen kirjoittama teksti, joka voi muuttaa tarkoitustaan monella tapaa, kun se suodattuu lukijan ajatusmaailman läpi.

Soittamalla tai kasvokkain puhumalla välttää varmasti monta turhaa väärinymmärrystä ja on helpompi jutella, kun toinen on siinä vieressä. Toisaalta jollekin asioiden ilmaisu kirjottamalla voi olla helpompaa, ja yhdellä emojilla voi olla isokin merkitys. <3

Ois mahtava, jos omat tunteet vois aina sivuuttaa ja osaiskin fiksusti esittää omat ajatukset niin neutraalisti, ettei toinen ehdi puolestaan reagoida "väärin" sun kysymyksen asetteluun tai ihmetellä ajatuksenkulkua. No, jos sammakot on jo päässy suusta, toinen voi vielä olla fiksusti reagoimatta vastatykityksellä ja sen sijaan esittää suuttumatta oman näkökulmansa. Tällöin tämä sammakoiden heittelijä voi vielä palata maanpinnalle ja ymmärtää rakentaneensa omassa päässään ihan vääränlaiset kuvitelmat.

Näitä ajatuksia heräs taas tiistai-illan parisuhde-ohjelmasta, Ensitreffit alttarilla. Miten hyviä aiheita tässä ohjelmassa käsitelläänkään! Meillä tää toinen puolisko ei oo niin innoissaan ohjelmasta kuin minä, mutta välillä kuulee kuitenkin sivukorvalla jonkun asian, mitä ohjelmassa käsitellään ja niistä syntyy yleensä tosi hyviä ja mielenkiintosia keskusteluja. Sellasia keskusteluja, mitä pitäs jokaisessa parisuhteessa käydä. Niissäkin, jossa muistetaan rakastaa toista ja hymy nousee huulille aamulla herätessä ja illalla nukahtaessa toisen viereen.



Pääsin tänä vuonna eka kertaa käymään Linnanmäen valokarnevaaleilla. Ja siellä oli niin kaunista! Jokainen laite ja ympäristö oli valaistu värikkäillä valoilla ja paikalla oli hurjasti porukkaa. Illan päätteeksi juhlistettiin kauden päättymistä värikkäillä raketeilla. Ens vuonna muistan varmasti tän, niin ehditään laitteisiinki kiljumaan, ennen kuin ne jo suljetaan.

Pian on viikonloppu, mahtavaa sellaista kaikille! Toivon mukaan mulla on viikonlopun jälkeen muutama kuva Kuusamon hienoista maisemista ja takki täynnä energiaa ja hyvää mieltä uuteen viikkoon.

Kuullaan!

0

Parisuhteeseen alttarilta

 

Myönnän heti kättelyyn, oon vilpittömästi koukussa Ensitreffit alttarilla ohjelmaan. Oih. Kaks täysin tuntematonta ihmistä lyödään kirjaimellisesti saman katon alle elämään, toisten ihmisten valintojen perusteella. Mä en oo aikoinani, ollessani sinkku, suostunut ees sokkotreffeille, saatikka kuvitellut, että tapaisin sen Herra Oikean tällasella tavalla kuin tässä tv-formaatissa. Entä jos se ahdistaa, olo on epämukava ja ei oo mitään juteltavaa? Hiki nousee otsalle, ja tunnelma on käsin kosketeltavan vaivaantunut teeskenneltyä hymyä myöten. Ei kiitos.

Sitä suuremmalla innolla kotipsykologi mussa herää henkiin ja naamataulu liimautuu tv:n äärelle, kun tää "paritusohjelma" lävähtää ruutuun. On kutkuttavaa päästä arvioimaan, onko esiraadin valinnat osunu kohdalleen ja millä tavalla näillä ihmisillä oikeesti synkkaa. Voiko joku rakastua ihmiseen tällasista lähtökohdista, tv-kameroiden kuvatessa taustalla? Miksipä ei!

Ikiromantikko mun sisällä uskoo, että jos se on tarkoitettu, niin sitten nää ihmiset päätyy jatkamaan yhdessä, kameroiden sammuttuakin. Huolimatta kaikista ihmeellisistä sivutekijöistä, mitä tv-ohjelman, valmiiksi valikoidun puolison, yhteen muuttamisen ja normaalin parisuhteen aloittamisen myötä tulee.

TV:n tarjonnan ja reality-ohjelmien kirjossa tää kyseinen paritusleikki kyllä nousee positiivisessa merkityksessään esille. Se koskettaa, jännittää, hymyilyttää ja ennen kaikkea herättää samaistumisen tunteita katsojassa.

Ensitreffit alttarilla -TV sarjassa kuvataan ihan tavallisia ihmisiä, ilman etukäteen kirjoitettuja juonenkäänteitä, ja siinä nähdään niitä samoja tunteiden myllerryksiä, mitä jokainen kokee ihastuessaan ja kohdatessaan toisen ihmisen.

Sellasia ajatuksia tällä kertaa. Tunnelmallista torstai-iltaa,


Nina

0

Sinä ja minä

Istuttiin rakkaan ystävän kanssa alas kahvikupin äärelle vaihtamaan kuulumisia. Puhuttiin töistä, lomasta, urheilusta ja arkikuulumisten jälkeen ajauduttiin keskustelemaan ihmissuhteista ja etenkin parisuhteista. Siinä vierähti tunti ja toinenkin, kun uppouduttiin pohtimaan kaikkia niitä ihmissuhteita, mitkä on omassa elämässä tärkeitä, ja miten oma tulkinta ja persoona vaikuttaa ihmissuhteisiin.

Tony Robbins -niminen life coach puhuu parisuhteista ja niistä säännöistä, mitä parisuhteessa luodaan. Luin kotiin päästyä netistä pari artikkelia tän tyypin jutuista, ja riippumatta siitä, oonko joka asiasta samaa mieltä, sai ne ajattelemaan ja herättelemään omia näkemyksiä.

Tässä muutamia pääpointteja, joita jäin miettimään. Nää on tärkeitä riippumatta siitä, onko sinkku, vai parisuhteessa, tai kuinka laajan sosiaalisen piirin ympärillä pyörii.


Suhde itseen
Se, mitä ajattelen itestäni, välittyy suoraan ympäristöön. Kun oon sinut itseni kanssa, on hyvä olla myös muiden kanssa. Huonona päivänä oma lenkkiseura riittää piristämään mieltä. Tai ehkä sillon just kaipaa sen maratonipuhelun auttavalle ystävälle, joka ymmärtää jo ensimmäisestä tavusta, että kuunteleva ystävä on paikallaan. Oma käytös on suora peili toisiin, toisin sanoen niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.


Ennakko-odotukset ja -luulot
Nää liittyy ehkä eniten mun ajatuksissa parisuhde vrs. sinkku-elämään. Jokaisella on omat odotuksensa parisuhteelle, ja sinkkuelämä voikin ennen pitkää alkaa maistumaan puulta. Mikään tunne, tai onnellisuus ei rakennu kuitenkaan pelkästään näille odotuksille. Useimmiten nää odotukset ja uskomukset osoittautuukin aika päinvastaisiksi. Kukaan ei varmaan etukäteen tiedä sanoa, koska se sinkkuelämä muuttuukin parisuhteeksi, ja tunteet vie mukanaan. Rakkaus saa tekemään asioita toisen hyväksi, ja omasta onnellisuuden tavoittelusta tuleekin sillon meidän onnellisuuden tavoittelua.


Onnellinen ihmissuhde
Ihmissuhde on onnellisimmillaan, kun saat olla oma itsesi ja tietoisesti haluat tehdä asioita toisen vuoksi ja antaa ottamisen sijaan. Toisen vaatteille tehdään kaapista tilaa, ja arki saa lisää sisältöä, kun katetaankin astiat kahdelle. Nämä arjen pienet onnellisuuden hetket ja poikkeaminen normaalista rutiinista, sekä yllätykset ja panostaminen antaa suhteelle sitä alkuaikojen huumaa vielä monen seurusteluvuoden jälkeenkin.


Itsestäänselvyys
Toinen on siinä sua varten ja sä sitä. Arvostus, huomaavaisuus ja toisen rakastaminen ei saa koskaan loppua. Varsinkaan suomalaisessa kulttuurissa ei odoteta kukkakimppuja ja ylistyssanoja joka toinen väli, mutta sitäkin tärkeempänä pidän tekoja ja sitä huomaavaisuutta, mitä voi luonnollisesti toiselle osoittaa, ilman mitään rahalla ostettuja tavaroita.


"Oonko muistanut sanoa, että kiitos kun.." "Ihana, kun olit tehnyt.." "Oot niin kiva, kun.." "Mulla on niin hyvä olo, koska.."





Näiden asioiden pohtiminen aika ajoin tekee hyvää. Miten omat ajatukset ja käytös heijastuu ulospäin ja miten joku toinen kokee mun sanat ja toisinpäin.



Siinäpä vasta oli merkittävä kahvikupillinen. Kiitos V.


-Nina

0

Häät

Viime lauantaina pääsin juhlimaan ystäväpariskunnan häitä, joita vietettiin Kulosaaressa. Kirkon kautta siirryttiin häävastaanotolle Kulosaaren Casinolle. Tila ja merellinen ympäristö oli täydellinen luomaan romanttiset puitteet klassisen kauniille hääjuhlalle.

 

 

Hääpariin olen tutustunut vasta hiljattain, mutta siitäkin huolimatta tippa meinas herahtaa silmään tällä herkkiksellä, kun kuuntelin sulhasen kaunista puhetta morsiamelleen. Ihmiset, jotka on jo suhteellisen paljon kokenu yhdessä, ja saaneet jälkikasvuakin, näyttivät mitä rakkaus voi olla parhaimmillaan, ajan ja kokemuksien myötä vaan entistä voimakkaampana.

Juhlapaikka oli upea. Pelkistetty ja klassinen tyyli oli selkeä teema morsiamen puvusta aina vieraiden nimikortteihin saakka. Nää on niitä lukemattomia pieniä yksityiskohtia, joita on varmasti jo useita kuukausia aikasemmin alettu hiomaan.











Jokainen ihminen toivoo olevansa onnellinen, ja tällasten tapahtumien kautta alkaa miettimään myös omaa elämää. Usein sitä unohtaa, että ne positiiviset sanat ei maksa mitään, tai että pienet, arkiset asiat on niitä, joista todellinen onni rakentuu.










Onnellinen ja kiitollinen. Sellanen fiilis mulle jäi näistä häistä. Riippumatta hienoista puitteista, parin
tunteet välittyi kilometrien päähän, aina sieltä Kulosaaresta toiselle puolelle merta. 

Halauksia, ja lämpimiä ajatuksia!



-Nina

0