Liuskaluodossa kerran elokuussa

Eilen syksyn ankeus iski päin kasvoja, kun lauantai-aamu "valkeni" hämäränä ja kosteana. Tällä viikolla jalkaan on joutunut vetämään shortsien sijaan pitkät lahkeet ja ohuet takit on pakko ottaa jo käyttöön. Syyskuu toi todellakin mukanaan syksyn.

Mun mielikuvissa syksy on parhaimmillaan kaunista väriloistoa, auringon paistaessa vielä kirkkaana taivaalta. Aamulla maa on kostea yön sateiden jälkeen ja ilma on raikas. Kodin ikkunasta näkyy kadulle, ja puistoon viistottain, niin että jotain syksyn puiden väriloistostakin voi vilahtaa. Mutta ei se ihan sitä oo aina todellisuudessa.

Ens viikoksi on kuitenkin luvattu sitä aurinkoa ja ihan mukavasti lämpöasteitakin. Ei siis pelkkää sadetta ja pimeyttä! Kyllä tähän syksyyn pikkuhiljaa tottuu.. ensimmäisiä askelia kohti sitä otin myös pakkaillessani kesäkenkiä syvemmälle kaapin perukoille, ainakin tulee pidettyä kodista parempaa huolta, kun ei tarvi tonne sateeseen lähteä "nauttimaan" keleistä.

Vielä kaks viikkoa sitten vietettiin ihanaa lauantaipäivää istuen Skifferin terassilla auringon paahtaessa, kesän ekoilla (ja viimeisillä) liuskapitsoilla ja nautittiin keleistä. Elokuu antoi sitä parastaan. Voiko tästä tosiaan olla vaan reilu pari viikkoa aikaa?







 

Ravintola Skiffer Liuskaluoto on perustettu kolme vuotta sitten Helsingin Kaivopuiston edustalle, omalle saarelleen. Auringon paistaessa lautta vie porukkaa tiuhaan tahtiin paikan päälle ja Skiffer onkin yleensä joka pöytää myöten täynnä.



 



Astuttua lautasta luodolle viiden minuutin tarkan tutkailun jälkeen meille vapautui istumapaikat ja liuskat nautittiin tilauksesta noin puolen tunnin päästä. Ihan kohtuullinen odotusaika siis ja itse pitsat on valikoimaltaan hauskoja, mun chili con carne sisälsi nimensä mukaisesti jauhelihaa ja chiliä, sekä avocadoa ja nachoja. Poikaystävän pitsasta löytyi suolakurkkua, pinaattia ja possun lihaa. Suolaisten pitsojen lisäksi kokit loihtii makeita, mansikka-vuohenjuustopitsoja, nam!

Eihän näitä kuvia siis voinu olla jakamatta, pieni pala kesää tähän syksyyn.



 





Kaivarissa oli tolloin järjestetty joku leijatapahtuma lapsiperheille, jäätiin siihen hetkeksi ihailemaan värikästä taivasta. Täytyy kyllä todeta, että kaupungistakin löytyy mukavaa tekemistä perheen pienimmillekin, sen verran kivoja, lapsille suunnattuja juttuja on tullut kesällä vastaan. Mutta mitäpä sitä ei keksisi kesällä auringon paistaessa.

Energistä viikon alkua!

-Nina

0

Hottia stuffia

Tää viikonloppu ei ollu edellistään huonompi, sillä musatunnelmissa jatkettiin edelleen Helsingin juhlaviikkojen tarjonnasta löytyneen Giorgio Moroderin keikalla. Kyseessähän on siis italialainen tuottaja ja säveltäjä, yks discomusiikin gran old man, mies, joka on säveltänyt biisejä aina 70-luvulta asti tähän päivään maailman isoimmille nimille. Donna Summerille tuotettu "I feel love" oli niitä ensimmäisiä hittejä ja tän päivän artisteista mm. Daft Punkin levyltä löytyy kappale nimeltä "Giorgio By Moroder".

Ennen illan pääesiintyjää huvilateltan porukkaa heilutti helsinkiläinen, elektronista musiikkia soittava bändi nimeltä Uusi Fantasia. Mulle tän orkesterin biisit oli ihan tuntemattomia, paitsi kappale nimeltä "Liian myöhään", jossa solistina toimii Freeman. Hauska ja energinen lämppäribändi, mutta tunnelma latautui ihan huippuunsa vasta, kun puoli ysiltä lavalle asteli Giorgio, avaten keikkansa, mun mielestä setin parhaalla biisillä, I feel love remix-versiolla ja legendaarisella avaussanoillaan; "My name is Giovanni Giorgio, but everybody calls me Giorgio". Muita esityslistalta löytyneitä biisejä oli mm. "Hot stuff",  "Right here, right now" ja "Déjà vu". Ihan mielettömiä biisejä, vaikken ensisijaisesti noin discomeiningeistä yleensä innostu.

Biisien kuuntelemisen lisäksi itse mies on näkemisen arvoinen. 74-vuotias discopappa, joka asettautuu lavalle läppärinsä taakse kuulokkeet korvilla soittamaan biittejä, niin kuin aina sitä tehneenä. En voinu olla hymyilemättä, kun musa alkoi soimaan ja tää reilu 70-vee herrasmies alkoi lyödä käsiä yhteen ja vetäs saman tien yleisön mukaansa. Tää ei ollu pelkkä dj-keikka ja hittibiisien suma, vaan osoitus siitä, kuinka jokainen voi iästään huolimatta tehdä just sitä mikä tuntuu hyvältä. Soittaa vaikka discobiisejä vanhuuden päivillään ja saada koko huvilateltan jengin pomppimaan eka tahdeista reilu tunnin keikan loppumetreille asti. Ihan ainutlaatuinen keikka ja mies.

Tää viikonloppu piti sisällään muutakin kivaa ohjelmaa, niistä lisää omassa postauksessaan. Tää elokuu keleineen antoi kyllä tälle kesälle ihan uudenlaisen lopetuksen. Ja hui, kohtahan se on jo syyskuu! Toivottavasti sielläkin on nautittu aurinkosta ja viikonlopusta. :)

 

 



 









 

0