Joissain asioissa saatan olla tosi malttamaton ja ilta yhdeksän aikaan päivän viimeiset pyöräilykilometrit voi jo koetella hieman kärsivällisyyttä. Tai aika paljonkin. Mutta ihan turhaan, kun päädyttiin Seurasaareen, oli sieltä lähes kaikki päivän lomalaiset jo lähteneet ja kierreltiin kaikessa rauhassa saarta ympäri. Kesän aikaan joka ikinen tunti vuorokaudesta luonnossa on niin kaunista, illan aikana lämmin auringonlasku päättyi ihanan sinisiin hetkiin ja hämärtyvään yöhön.
Tunnelma oli niin rauhallinen ja levollinen, että ne loputtomalta tuntuvat ylämäet pyörän kanssa ja mun kärsivällisyyden koettelemus ennen määränpäätä unohtui siinä saaren ympäri kävellessä. Kotiin lähdettiin vasta, kun pari haukea oli napannut virveliin ja kolme tuntia oli kulunut siinä ihan vaan ollessa. Puhelinkin unohtui sattuneesta syystä kotiin, hyvä niin.
En voi sanoa, että töihin ja arkeen paluu tuntuis ihanan loman jälkeen yhtään helpommalta, mutta aion varmasti ottaa tulevasta elokuustakin kaiken irti, eihän tää kesä vielä tässä ollut!
-Nina
Ei kommentteja