Viime keväänä mun poikaystävä vietti syntymäpäiviään ja mietin paljon, millainen lahja olis kiva ja merkityksellinen, jotenkin erilainen tällä kertaa. Selailin pitkään netissä eri sivustoilla, erilaisia elämyksiä, tapahtumia ja toiminnallisia aktiviteetteja, kunnes törmäsin Bianco Blu nimiseen yritykseen ja heidän järjestämiin lasinpuhalluskursseihin.
Tässä kohtaa nettisivujen selaaminen pysähtyi ja aloin kunnolla ottaa selvää, missä tätä lasinpuhallusta voi tehdä ja miten homma toimii. Tuli heti sellanen olo, et tässä ois nyt sitä jotain, mistä jäis kiva muisto ja ois kokemuksena ainutlaatuinen synttärisankarille.
Sopiva ajankohta alkeiskurssille löyty lokakuun eka viikonlopulta ja juna vei meidät viikonloppureissulle Fiskarsin taiteilijakylään, Raaseporiin. Paikka ei ollut mulle entuudestaan tuttu, mutta oli kuullu, että kyseessä on luonnonkaunis, suomalaisen muotoilun ja taiteen keskus.
Paikka oli todellakin kaunis, vanhoine tiili- ja puutaloineen ja joka puolelta pursuavan vehreyden ansiosta. Hotelli Tegelin nurkilta löytyi työpajoja, myymälöitä ja ihania kahviloita historiallisista rakennuksista. Puiden reunustamia, fiskarsin jokea myötäileviä kujia pitkin kävellessä tuli olo, kuin olis jossain päin keskieurooppaa. Tietä reunusti kauniit niityt ja toisella puolella jyrkät rinteet nousi luonnonmuokkaamista vehreistä metsistä. Niin idyllistä ja kaunista, että varmasti tullaan palaamaan niihin maisemiin uudestaankin.
Lisää tietoa lasinpuhalluskurssista saat täältä Bianco Blu:n nettisivuilta. Kurssi ja erityisesti sen vetäjä on kokemisen ja näkemisen arvoisia. Lasin tekeminen ammattilaisen ohjauksessa oli ihan mieletöntä. Jokainen kurssilainen sai puhaltaa neljä eri esinettä haluamissaan väreissä, jotka lähetetään viimeistelyvaiheiden jälkeen matkahuollon kautta jokaiselle kurssin jälkeen.
Nelituntisen kurssin aikana juteltiin työn touhussa taukoamatta niitä näitä, lasimestarilla oli lasinteon lisäksi ihan mielettömät seuramiehen taidot, 37 työvuodessa kyseisellä alalla on varmasti tullut nähtyä ja koettua jos minkälaista. Mieletön persoona tällä miehellä ja sydän mukana tekemisessä.
Hotel Tegel sijaitsi sattumalta ihan lasistudion vieressä, missä myös Slow food ruokamarkkinat järjestettiin. Hotelli on ollut tässä rakennuksessa vasta pari vuotta, kun se on ollut 1832 vuonna rakennettuna alun perin hienotaepaja ja sen jälkeen mm. kokous- ja toimistotiloina.
Lauantai-iltana käytiin syömässä hotellia vastapäätä olevassa Ravintola Kuparipajassa. Tila oli modernisti sisustettu ja vanhan Fiskarsin rakennusten historian aisti hienosti täälläkin. Ja ruoka oli hyvää!
Fiskarsin kylä oli täynnä historiallisia kädentyöläis-rakennuksia, sympaattisia pihapiirejä puutaloineen ja kaikki tämä rönsyilevän metsän ja vihreyden ympäröimänä, joen mutkitellessa läpi kylän.
Slow Food -markkinat olivat valloittaneet Fiskarsin alueen, jotka pidettiin ihan meidän hotellin pihapiirissä. Pienessä kylässä kaikki on sopivan lähellä, kävelymatkojen päässä. Tarjolla oli lähiruokaa ja paikallista markkinahumua aurinkoisessa säässä.
Fiskarsista löytyy paikalle ominaisesti taide/kädentyö -myymälöitä ja desing-liikkeitä sekä työpajoja.
Suomalainen taide pääsi hienosti oikeuksiinsa vanhoissa rakennuksissa.
Laundry cafe & bar toimi vuodesta 1860 lähtien nimensä mukaisesti pesutupana, kunnes se vuonna -95 remontoitiin keramiikkastudion käyttöön ja sittemmin kahvila-baari yrityksen perusti tiloihin hollantilainen yrittäjä. Fiskarsissa asuu ja viihtyy suomalaisten taiteilijoiden lisäksi ulkomaalaiset luovan-alan ihmiset. 600 ihmisen kylä tuntui todella omalaatuiselta ja ihanalta paikalta.
Tää viikonloppu oli ihana irtiotto arjesta ja tutuista kotikulmista. Suomessa on niin paljon kauniita paikkoja nähtävänä ja koettavana. Aina ei tarvi lähteä lentomatkan päähän löytääkseen satumaisia pieniä kyliä, ihmisiä ja elämyksiä. Fiskars oli just se satukirjan sivulta repäisty mielenmaisema.
Ihanaa viikon alkua!
-Nina
Ei kommentteja